Kiljumista.

Aydan kehitys on huimaa. Tuntuu, että hän on kehittynyt joka ikinen päivä jotenkin! Niinkuin onkin, jos ei olla opittu uutta, niin ollaan kehitetty vanhaa.
Ayda oppi tasan viikko sitten sunnuntaina kiljumaan ja nyt koko viikko (varsinkin se seuraava maanantai) kiljuttu iloja,suruja, äsytyksiä ja vaikka mitä! Ärsytyksiä kiljahdettiin mm. kun Ayda hoksasi että hänellähän on varpaat! Se olikin sitten ärsyttävä havainto, kun ne ei tullutkaan vain suuhun niin kuin tutti, (Ayda tunnistaa tutin, ja osaa pyytää sitä maiskuttelemalla ja huudahtamallakin kevyesti jos oikein tekee mieli. Pitkään ollaan jo pullo tunnistettu ja osattu huudahdella maitoa mutta nyt tuttiakin!) eikä polvista vetäminen oikein tuottanut tulosta. Nyt kiljuttiin.
Noh, eipä mennyt kuin tasan kaksi päivää, niin Ayda kurkotti varpaisiin ja oli oikein tyytyväinen kun nyt pysty niitäkin hiplaamaan - niin tyytyväinen, että unohti haluavansa ne suuhun alunperin. Kyllä äiti on nauranut tällä viikolla tuota pientä ihanuutta ja ihmetellyt kuinka voi aikuinenkin ihminen olla näin haltioissaan ja innoissaan varpaiden löytymisestä siten sinne kiljuntaankin. Jee! Mutta niin on joku toinenkin nauranut täällä..
Täällä nimittäin hörähdetään naurahduksia, kun äiti nauraa, tyttö oikein pysähtyy kuuntelemaan tarkasti mitä se äiti nyt oikein tekee ja koittaa toistaa perässä nauruani, oikein kaulaa kurkottaen! Inana♥

Ja ei se tämän viikkoinen kehitys ja uuden oppiminen siihenkään lopu: tuntuu, että Ayda lähtisi liikkellekkin ihan milloin vain. Tai onhan hän jo lähtenytkin kierimään muutamat kerrat kyljet ympäri lattialla hengallessamme. Yölläkin kun laitan hänet nukkumaan viereeni, on hän seuraavan kerran herätessä täysin poikittain siitä mihin hänet laitoin. Unissaan kyljen vaihdot ovat myös nyt kova juttu. Vaikka Ayda alkoikin viisi viikkoisena kääntyilemään tahallisesti, (pari viikkoa hän kääntyili jatkuvasti ja kehitti taitojaan ja oppikin viikkojen lopussa masulteenkiin mennä) on käätyilystä tullut nyt vasta iso osa Aydan arkea ja onkin Aydan mielestä tosi cool ja hauska juttu!

Kiljuntaa, varpaita, naurahduksia sekä pientä kierimistä on mahtunut älyttömästi tähän viikkoon - varsinkin tuota ensimmäistä. Siinä se nytkin uniltaan herättyä, mitä muuta kuin kiljuu onnellisena hymyssä suin... Ja levähtää imemällä peukaloa, purulelua, harsoa, paitaa, ihan mikä vain siinä kädenulottuvilla sattuu olemaan!

Takaisin kotiin lähdössä iso-mummolta!     &    Näin keskittyneesti nyrkkiä kuuluu syödä, jos ette tienneet!

Käytiin Tonin mummonkin luona pitkästä aikaa eilen kahvittelemassa. Ayda olikin ihan mini vielä, kun käytiin kyläilemässä.

Koko perhe nautti koko matkan sinne ja takaisin luonnosta, varsinkin Ayda. Tullut äitiinsä, kun tykkää ulkoilla ja hyppiä metsissä - mitä vihreämpää, sen viihtyisämpää.

Päästiin myös raivon alle, kun todistettiin jonkun heittävän perunalla (!?) ohi ajavaa autoa! Kuski äkkijarrutti ja lähti peruuttamaan takaisin t-risteyttä kohti. Mies (kyllä, se oli ihan täysikasvuinen mies) lähti juoksemaan risteyksestä pihoja kohti ja auto pysähtyikin sitten meidän kohdalle. Autolta astui ensimmäisenä ulos nainen, joka alkoi huutamaan saksaksi.. Pakko myöntää, että kyllä ärsyttä niin paljon, että meille tultiin siitä huutamaan, kun kävelemmä vain sattumalta ohi! No huusin takaisin naiselle englanniksi, että mitä hän meille raivoaa, kai hän nyt näki, että kävelimme kohti suojatietä. Tässä vaiheessa autosta nousee mieskin, ja huomasin pari pelokkaan näköistä pientä kasvoakin takapenkillä. He tarkistivat toiselta puolelta jotai jälkiä ilmeisesti auton kyljestä ja tulevat taas huutamaan jotain, en voi sanoa varmaksi mitä, mutta olin kuulevinani jotain heittäjästä ja siitä että oltiin siinä vieressä. Ohhoh, sanoin takaisin vain, että asia ei minulle kuulu eikä minua rehellisesti sanottuna voisi vähempää nyt kiinnostaa. Ehkä taisin sanoa pari rumaa sanaakin, ennen kuin käänsin selän ja lähdin pois. Ehkä...
Jälkeen päin tilanne oli vain hauska, mutta kyllä se hetken ärytti, että vaunuja työntäville tullaan huutamaan asiasta joka ei liittynyt mitenkään meihin, ja hekin kyllä näkivät miehen, ja lähtikin vielä etsimään häntä pihoilta päin.

Anteeksi ilmeeni, mutta parempaa kuvaa ei ole minusta tuolta päivältä. Ensimmäisen syksyinen pukeutumiseni! Heh!

Lupasin tänään tosi kovaa tekstiä, mutta tämä nyt oli tälläistä. Ei voi ymmärtää, kauheasti on ideoita ja suunnittelen päivästä toiseen vaikka minkälaista projektia, mutta sitten kun pitäisi ryhtyä hommiin, tulee kauhea inspiraationpuutostila! Makuuhuonekin on työn alla, kesken todella pahasti ja aina kun saan fiilikset ja innon lähteä edistämään sitä, inspiraatio katoaa hetkessä ja pää lyö tyhjää, enkä päässyt viimeksikään peilejä pidemmälle! Ja ette voi uskoa, mitä teksti ideoita minulla on blogiinkin, mutta siinä on aika ehkä suurempi tekijä.

Nyt olisikin kysyttävää, että 
mimmoisia ideoita teillä olisi makuuhuoneeseen, noin yleisesti?
Onko teillä henk.koht inspis-elvyttäjiä?

<3// Jamiina