Eilen käytiin ottamassa avoneuvolassa pari kamalaa piikkiä, nimittäin 3 kuukauden rokotukset, jotka oli myös Aydan ensimmäiset pistos-rokotukset. Olimme joutuneet siirtämään rokotuksia myöhempään tytön flunssan takia, tarkoitushan oli saada samalla rokotukset kolmen kuukauden neuvolan yhteydessä. Parempi näin. Sain kerätä itse rohkeutta tulevaan ja siltikään sitä ei riittävästi ollut, kun tuli h-hetki. Ihan kamalaa!
Ayda ei tietenkään raukka osannut mitään pahaa aavistaa, meidän pikku ilopilleri, vaikka minä sen kun lohduttelin etukäteen ja pyytelin kauheasti anteeksi ja yritin jotenkin vaistomaisesti valmistaa häntä tulevaan.
Ja voin rehellisesti sanoa, että nyt on meidänkin vauva oikeasti itkenyt.
Huuto (lue: karjunta) olikin jo semmoista enimmäisen piikin jälkeen ja sitten vielä toinen oli edessä. Kyynel siinä itselläkin tuli silmään lohdutellessa pientä viatonta.
Mutta hyvin me selvisimme! Neuvolan aulassa jo alkoi hymyilyttää.
Rokotus päivänä Ayda meni yöunilensa jo ennen kello kuutta. Heräsi yhen kerran tunniksi maidon yhteydessä ja jatkoi uniaan.
Aamulla herättiin kahdeksalta, yleensä herätään jo kuudelta tunniksi, ennen kun mennään jatkamaan unia sinne 10-12 saakka. Eli uneen on vaikuttanut rokotteet, mutta niin on myös Aydan mielialoihin. Tyttö on tänään parkaissut ihan kunnolla jo kolme kertaa ja selvennän siis: Se on paljon. Ayda ei ikinä edes oikein itke. Kiukkuilee kylläkin väsyneenä, mutta siis kunnon vauvan itkua ei meidän kämpästä kuulu lainkaan.
Palaan vielä Aydan nukkuma tottumuksiin: hänhän ei oiken päiväunia nuku. Ihan totaalinen maksimi on 45min päivällä, ja vielä mahdollisesti illalla jos oikein väsyttää. Mutta yleensä ei meillä nukuta edes niinkään paljoa. Torkahdetaan 15:sta minuutiksi, ja herätään sitten oikein iloisina ja pirteinä! (Ja kyllä, pari kertaa päivässä vaikka noinkin lyhyt aika onkin)
Pakkoa kertoa tämäkin esimerkkinä: Ayda oli ihan älyttömän väsynyt. Olin alkanut haaveilemaan päiväunien ottamista pinniksessä, ettei se jää ihan käyttämättömäksi. Laskin väsyneen kiukkuisen lapsen pinnasänkyyn, laitoin sängyn yläpuolella olevan mobiilin soimaan ja jäin seuraamaan tyttöä hetkeksi. Ayda rauhoittui nätisti mobiilin sointuun ja värikkäisiin eläimiin, jotai mobiilista roikkui. Ayda katseli ja lepäili siellä hetken, 10-15 minuutia, ja kun palasin katsomaan Aydaa niin ei hän ollut nukkunut hetkeäkään! Havahtui sieltä hymyilemään ja tervehtimään äitiä iloisena ja äänekkäänä (Ayda herää aina uniltansa juttelemaan ja nauramaan, Aina)!
Sillä pikku pätkän lepäilystä oli paljon apua, Ayda jaksoi koko loppu päivän valvoa yöunillensa saakka, eikä siis ollut nukkunut aikaisemminkaan sinä päivänä päikkäreitä. On se niin reipas!
Mutta nyt hän nukkuu jo toista tuntia...
Nyt kun Ayda on väsynyt ja nukkuu rokotusten sivuvaikutuksia pois, ajattelin kuvata (jos kerkiän ja Ayda sallii) lempi asukokonaisuudet Aydalta ja jos vielä aikaa ja intoa riittää niin itseltänikin!
<33: J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti