Web-kamerointia

Ollaan pelleiltty tänään web-kamera päällä täällä, eikä ole oikein mitään järkevää kirjoitettavaakaan niin tässä tämmöinen pieni kuvakollaasi.

(Anteeksi toi ''varasto'' pöytä tuolla taustalla. Se on menossa roskikseen ja tää kuva on siis otettu just täältä tyhjästä keskeneräisestä makkairista. Toni laittaa huomenna noi baarijakkarat kuntoon niin ne tulee tänne.)

Ps. Mä luulen et Aydalle alkaa tulemaan hampaita!

Kiljumista.

Aydan kehitys on huimaa. Tuntuu, että hän on kehittynyt joka ikinen päivä jotenkin! Niinkuin onkin, jos ei olla opittu uutta, niin ollaan kehitetty vanhaa.
Ayda oppi tasan viikko sitten sunnuntaina kiljumaan ja nyt koko viikko (varsinkin se seuraava maanantai) kiljuttu iloja,suruja, äsytyksiä ja vaikka mitä! Ärsytyksiä kiljahdettiin mm. kun Ayda hoksasi että hänellähän on varpaat! Se olikin sitten ärsyttävä havainto, kun ne ei tullutkaan vain suuhun niin kuin tutti, (Ayda tunnistaa tutin, ja osaa pyytää sitä maiskuttelemalla ja huudahtamallakin kevyesti jos oikein tekee mieli. Pitkään ollaan jo pullo tunnistettu ja osattu huudahdella maitoa mutta nyt tuttiakin!) eikä polvista vetäminen oikein tuottanut tulosta. Nyt kiljuttiin.
Noh, eipä mennyt kuin tasan kaksi päivää, niin Ayda kurkotti varpaisiin ja oli oikein tyytyväinen kun nyt pysty niitäkin hiplaamaan - niin tyytyväinen, että unohti haluavansa ne suuhun alunperin. Kyllä äiti on nauranut tällä viikolla tuota pientä ihanuutta ja ihmetellyt kuinka voi aikuinenkin ihminen olla näin haltioissaan ja innoissaan varpaiden löytymisestä siten sinne kiljuntaankin. Jee! Mutta niin on joku toinenkin nauranut täällä..
Täällä nimittäin hörähdetään naurahduksia, kun äiti nauraa, tyttö oikein pysähtyy kuuntelemaan tarkasti mitä se äiti nyt oikein tekee ja koittaa toistaa perässä nauruani, oikein kaulaa kurkottaen! Inana♥

Ja ei se tämän viikkoinen kehitys ja uuden oppiminen siihenkään lopu: tuntuu, että Ayda lähtisi liikkellekkin ihan milloin vain. Tai onhan hän jo lähtenytkin kierimään muutamat kerrat kyljet ympäri lattialla hengallessamme. Yölläkin kun laitan hänet nukkumaan viereeni, on hän seuraavan kerran herätessä täysin poikittain siitä mihin hänet laitoin. Unissaan kyljen vaihdot ovat myös nyt kova juttu. Vaikka Ayda alkoikin viisi viikkoisena kääntyilemään tahallisesti, (pari viikkoa hän kääntyili jatkuvasti ja kehitti taitojaan ja oppikin viikkojen lopussa masulteenkiin mennä) on käätyilystä tullut nyt vasta iso osa Aydan arkea ja onkin Aydan mielestä tosi cool ja hauska juttu!

Kiljuntaa, varpaita, naurahduksia sekä pientä kierimistä on mahtunut älyttömästi tähän viikkoon - varsinkin tuota ensimmäistä. Siinä se nytkin uniltaan herättyä, mitä muuta kuin kiljuu onnellisena hymyssä suin... Ja levähtää imemällä peukaloa, purulelua, harsoa, paitaa, ihan mikä vain siinä kädenulottuvilla sattuu olemaan!

Takaisin kotiin lähdössä iso-mummolta!     &    Näin keskittyneesti nyrkkiä kuuluu syödä, jos ette tienneet!

Käytiin Tonin mummonkin luona pitkästä aikaa eilen kahvittelemassa. Ayda olikin ihan mini vielä, kun käytiin kyläilemässä.

Koko perhe nautti koko matkan sinne ja takaisin luonnosta, varsinkin Ayda. Tullut äitiinsä, kun tykkää ulkoilla ja hyppiä metsissä - mitä vihreämpää, sen viihtyisämpää.

Päästiin myös raivon alle, kun todistettiin jonkun heittävän perunalla (!?) ohi ajavaa autoa! Kuski äkkijarrutti ja lähti peruuttamaan takaisin t-risteyttä kohti. Mies (kyllä, se oli ihan täysikasvuinen mies) lähti juoksemaan risteyksestä pihoja kohti ja auto pysähtyikin sitten meidän kohdalle. Autolta astui ensimmäisenä ulos nainen, joka alkoi huutamaan saksaksi.. Pakko myöntää, että kyllä ärsyttä niin paljon, että meille tultiin siitä huutamaan, kun kävelemmä vain sattumalta ohi! No huusin takaisin naiselle englanniksi, että mitä hän meille raivoaa, kai hän nyt näki, että kävelimme kohti suojatietä. Tässä vaiheessa autosta nousee mieskin, ja huomasin pari pelokkaan näköistä pientä kasvoakin takapenkillä. He tarkistivat toiselta puolelta jotai jälkiä ilmeisesti auton kyljestä ja tulevat taas huutamaan jotain, en voi sanoa varmaksi mitä, mutta olin kuulevinani jotain heittäjästä ja siitä että oltiin siinä vieressä. Ohhoh, sanoin takaisin vain, että asia ei minulle kuulu eikä minua rehellisesti sanottuna voisi vähempää nyt kiinnostaa. Ehkä taisin sanoa pari rumaa sanaakin, ennen kuin käänsin selän ja lähdin pois. Ehkä...
Jälkeen päin tilanne oli vain hauska, mutta kyllä se hetken ärytti, että vaunuja työntäville tullaan huutamaan asiasta joka ei liittynyt mitenkään meihin, ja hekin kyllä näkivät miehen, ja lähtikin vielä etsimään häntä pihoilta päin.

Anteeksi ilmeeni, mutta parempaa kuvaa ei ole minusta tuolta päivältä. Ensimmäisen syksyinen pukeutumiseni! Heh!

Lupasin tänään tosi kovaa tekstiä, mutta tämä nyt oli tälläistä. Ei voi ymmärtää, kauheasti on ideoita ja suunnittelen päivästä toiseen vaikka minkälaista projektia, mutta sitten kun pitäisi ryhtyä hommiin, tulee kauhea inspiraationpuutostila! Makuuhuonekin on työn alla, kesken todella pahasti ja aina kun saan fiilikset ja innon lähteä edistämään sitä, inspiraatio katoaa hetkessä ja pää lyö tyhjää, enkä päässyt viimeksikään peilejä pidemmälle! Ja ette voi uskoa, mitä teksti ideoita minulla on blogiinkin, mutta siinä on aika ehkä suurempi tekijä.

Nyt olisikin kysyttävää, että 
mimmoisia ideoita teillä olisi makuuhuoneeseen, noin yleisesti?
Onko teillä henk.koht inspis-elvyttäjiä?

<3// Jamiina

Most favorite outfits, vol. 1

Vähän venyi asukokonaiuuksien laittaminen, mutta oikeasti en ole kerennyt! En ymmärrä miten jotkut kahdenkin lapsen äidit kerkiävät kirjoittamaan blogia lähes joka päivä, (kateellisena nostan siis hattua) kun minä juuri ja juuri kerkiän sen kerran viikossa ehkä, haaveillen kuitenkin joka päiväisestä postauksesta!
Mutta nyt ennen kun palataan takaisin vaateasiaan, Ayduskan pikapikakuulumiset!

Aydalla alkaa nyt rytmittyä päiväunetkin vuorokaudella, pari/kolme kertaa päivässä tyttö nukahtaa korkeintaan tunniksi lepuuttamaan silmiään. 
Päiväunet alkoi tuossa noin 3-4 päivää sitten, kun hän oppi kiljumisen jalon taidon. Koko seuraava päivä menikin kiljuessa ja illalla oltiin sitten niiiiiiiiin väsyneitä, että paha mielihän siinä vain tuli.
Myös liikkuminen on nyt paljon helpompaa ja tyttö varmaan kohta alkaakin rullaamaan täällä ympäri, kyljeltä toiselle ja taas. Eilen Ayda menikin ympyrää lattialla: Selältä mahalle, siitä kyljelleen ja takaisin selälteen ja tätä hän toisti minne suuntaan milloinkin! Ihana nähdä kuinka noin pieni vauva kehittyy ja vielä hirmu tahtia!

Lupailin, että jos kerkiän, kuvaan omiakin leppariasuja, mutta kappas vain, jäi kuvaamatta Aydankin vaatteista varmaan puolet! Elikkä tulossa on vielä ainakin osa 2 tai osa 3 ellei useampikin.

Housut on ihanan rennot, löysät ja helpot sammarit. Taskut ja rusetit ovat aivan ihana yksityiskohta viininpunaisissa sammareissa. (Kyllä, ei ollut kunnon kameraa ja värit ovat vääristyneet tässä..)

Rakastan kaikkia vauvan vaatteita, missä on röyhelöitä yms.! Keltaiset farkut ovat ihan aitoa farkkua, ne ovat vielä hieman väljät ja mahdollistaa siksi käytön vielä hetken ainakin. Farkku ei todellakaan ole mikään helpoin ja nopein vaatevaihtoehto, siksi näitäkin farkkuja käytetään vain erikoistapauksissa. Se tuo taas plussaa tasapainoksi tuolle miinukselle, että nämä oikeasti ovat lämmin vaihtoehto!

Pinkki pilkullinen Body ja  farkkulegginsit. Nuo ovat kaksi ehdotonta leppariani. Taas kerraan, tuo ihana hapsuinen takaosa: <3 isoisosydän! Ja mukavuus ja helppous on luokkaa 10! Ja en tiedä vaatekappaletta, jonka kanssa nämä ei olisi vielä sopinut yhteen! Bodyn sain ystäväni äidiltä kun Ayda syntyi, menee varmaan vielä kuukaudenkin päästä, onneksi! 

Luonnonvalkeat verkkarit, neon värisillä pikkuruisilla pilkuilla ja pinkeillä kiristysnauhoilla. Nuo ovat ihanat, lämpimät ja käytännöliset, miinus puoli on vain se, että näidn housujen kanssa ei sovi kovin moni body kaveriksi, kyseinen luonnonvalken bodyn lisäksi äskeinen pinkki body.

Tuo body... Uusi lempparini. Ostimme sen mummilta saadulta lahjakortilla noin kuukausi sitten. Ja houut muistuttavat hieman haaremihousuja ja ovat todella mukavat ja käytännöliset, sekä sopii lähes asun kuin asun kanssa! Aydalla on tänään ollut kyseinen asukokonaisuus yllänsä.

Muumi-college on tuore löytö lähikirppikseltämme ja vielä todella hyvä sellainen, sillä paita on tosi lämmin sekä mukava joka sopii oivasti tuleviin syksyisiin ilmoihin. Olen myös ihan rakastunut tuohon pinkkiin nappiin, joka on aivan ihana yksityiskohta muuten simppelissä paidassa. Pidän myös siitä, kuinka helmaa kohden paita levenee, joka tuo collegeen kivaa mekkomaisuutta. Ja vaikkakin väri onkin musta, tuo on todella tyttömäinen, ja päällä vielä tyttömäisempi, haha! Myyn sateenvarjossa on ihania glitteri-läiskiä!
Pinkit Espritin housut ovat jousavat sekä ihanan pirteät päällä. Ne ovat todella helppopukea ja ne ovat todella hyvät päälläkin.

Tässä oli nyt osa asuista ja toki yhdistelen asusteita keskenään, piti kuvata sekin mutten kerennyt, joten ensikerralla voi tulla yhditelyjäkin tämän asian yhteydessä. Tietenkin asujen yhdistely riippuu ihan säästäkin, päivän sisällöstä ynnä muusta sellaisesta. Jätin esimerkiksi toppi&sortsi-asut pois tästä postauksesta kokonaan, sillä niitä ei ole nyt taas hetkeen voinut pitää kun ilmat ovat alkaneet viiletä. (terveisin ikuistakesääsuomelle-toivova...)
Tykkään myös käyttää vauvoille sopivia asusteita asujen kanssa, kuten tossuja, kenkiä, villasukkia, hattuja, pipoja, huiveja...

Millainen pukija olen äitinä..

Pitää vielä kertoa hieman siitä millainen pukija olen äitinä, sillä olen niin paljon lukenut sekä kuullut joidenkin ihmisten suorastaan haukkuvan äitejä, jotka haluaa pukea lapsensa tyylikkästi, mutta korostan tässä myös että mukavasti sekä käytännöllisesti. Ei se tee minun mielestäni todellakaan äidistä huonoa, jos panostaa lapsensa vaatteisiin. Päin vastoin. Äiti haluaa lapsellensa aina parasta ja minullakin vaatteet kuuluu siihen listaan. Tottakai raja menee minulla siinä, mikä ei enää oikeasti ole mukava vauvan päällä, on liian vaikea pukea/riisua (vauvoilla kun niitä vaatteita joutuu useamman kerran vekslaamaan edestakaisin). Ayda onnekseni ei vihaa eikä rakasta pukeutumista. Hän ei vain välitä. Jos Aydaa jututtaa kun puetaan, ei pukeminen häntä häiritse tai estä höpöttämästä.

En myöskään pue lastani muita ihmisiä varten. Puen hänet ennen kaikkea hänen itsensä takia: suojaamaan auringolta, tuulelta, kylmältä, märältä. Pitämään hänet lämpimänä sekä mukavuutta yllä.
Aydakin kun on kesä-vauva, olemme miljoona kertaa mennyt ''ällörumissa'' haalareissa ulos, koska muut välikausivaatteet ovat aivan liian isoja..Ollaan me niissä idiootti-isoissa ulkovaatteisakin menty ulos muuten!

Yhteenvetona siis: mukavat vaatteet Aydalle, ulkokuori äidin silmän mukaan! Vielä loppuun vähän tämän päivän kuvia! Koitetaan saada tämä vaatepostaus hyvään vauhtiin, ettei menisi tässä välissä viikkoa ilman mitään kuulumisia! Jos ei niin vähintään joka toinen päivä koitan tulla jotain päivittämään edes, arkeni keskellä!

Tänään ensimmäistä kertaa unissaan Ayda oli kääntänyt äidille selän, kun heräsin aamulla. :((!
Kohta se menee jo kouluun...

Ayda kattelee ku äiti höpsöttää.

Löysin nää farkut kellarista kun kävin kaivamassa sieltä vanhan Longchamp laukkini! Oon pitkään kaivannut korkeavyötäröisiä farkkuja, ja ne löytykin omasta kellarista!

Tässä me kukkapaita tytöt!

<3// Jamiina

Väsynyt rokote-potilas

Eilen käytiin ottamassa avoneuvolassa pari kamalaa piikkiä, nimittäin 3 kuukauden rokotukset, jotka oli myös Aydan ensimmäiset pistos-rokotukset. Olimme joutuneet siirtämään rokotuksia myöhempään tytön flunssan takia, tarkoitushan oli saada samalla rokotukset kolmen kuukauden neuvolan yhteydessä. Parempi näin. Sain kerätä itse rohkeutta tulevaan ja siltikään sitä ei riittävästi ollut, kun tuli h-hetki. Ihan kamalaa!
Ayda ei tietenkään raukka osannut mitään pahaa aavistaa, meidän pikku ilopilleri, vaikka minä sen kun lohduttelin etukäteen ja pyytelin kauheasti anteeksi ja yritin jotenkin vaistomaisesti valmistaa häntä tulevaan.
Ja voin rehellisesti sanoa, että nyt on meidänkin vauva oikeasti itkenyt.
Huuto (lue: karjunta) olikin jo semmoista enimmäisen piikin jälkeen ja sitten vielä toinen oli edessä. Kyynel siinä itselläkin tuli silmään lohdutellessa pientä viatonta.
Mutta hyvin me selvisimme! Neuvolan aulassa jo alkoi hymyilyttää.

Rokotus päivänä Ayda meni yöunilensa jo ennen kello kuutta. Heräsi yhen kerran tunniksi maidon yhteydessä ja jatkoi uniaan.
Aamulla herättiin kahdeksalta, yleensä herätään jo kuudelta tunniksi, ennen kun mennään jatkamaan unia sinne 10-12 saakka. Eli uneen on vaikuttanut rokotteet, mutta niin on myös Aydan mielialoihin. Tyttö on tänään parkaissut ihan kunnolla jo kolme kertaa ja selvennän siis: Se on paljon. Ayda ei ikinä edes oikein itke. Kiukkuilee kylläkin väsyneenä, mutta siis kunnon vauvan itkua ei meidän kämpästä kuulu lainkaan.

Palaan vielä Aydan nukkuma tottumuksiin: hänhän ei oiken päiväunia nuku. Ihan totaalinen maksimi on 45min päivällä, ja vielä mahdollisesti illalla jos oikein väsyttää. Mutta yleensä ei meillä nukuta edes niinkään paljoa. Torkahdetaan 15:sta minuutiksi, ja herätään sitten oikein iloisina ja pirteinä! (Ja kyllä, pari kertaa päivässä vaikka noinkin lyhyt aika onkin)
Pakkoa kertoa tämäkin esimerkkinä: Ayda oli ihan älyttömän väsynyt. Olin alkanut haaveilemaan päiväunien ottamista pinniksessä, ettei se jää ihan käyttämättömäksi. Laskin väsyneen kiukkuisen lapsen pinnasänkyyn, laitoin sängyn yläpuolella olevan mobiilin soimaan ja jäin seuraamaan tyttöä hetkeksi. Ayda rauhoittui nätisti mobiilin sointuun ja värikkäisiin eläimiin, jotai mobiilista roikkui. Ayda katseli ja lepäili siellä hetken, 10-15 minuutia, ja kun palasin katsomaan Aydaa niin ei hän ollut nukkunut hetkeäkään! Havahtui sieltä hymyilemään ja tervehtimään äitiä iloisena ja äänekkäänä (Ayda herää aina uniltansa juttelemaan ja nauramaan, Aina)!
Sillä pikku pätkän lepäilystä oli paljon apua, Ayda jaksoi koko loppu päivän valvoa yöunillensa saakka, eikä siis ollut nukkunut aikaisemminkaan sinä päivänä päikkäreitä. On se niin reipas!
Mutta nyt hän nukkuu jo toista tuntia...

Nyt kun Ayda on väsynyt ja nukkuu rokotusten sivuvaikutuksia pois, ajattelin kuvata (jos kerkiän ja Ayda sallii) lempi asukokonaisuudet Aydalta ja jos vielä aikaa ja intoa riittää niin itseltänikin!


<33: J

Aydan kasvu ja kehitys kuvina!

Alkujaisiksi ajattelin julkaista kuvapostauksen Aydan syntymäpäivästä tähän päivään asti. (Ayda täytti 6.8 3kk!) 

Kuinka pieni hän olikaan kun syntyi 3055 grammaisena ja 49cm pitkänä!

Tekstiä tulee myöhemmin Aydan kehityksestä ja kuulumista, mutta nyt voin sanoa vain:

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Meidän pikku-Aydan ensimmäiset hetket maailmassa, äidin rinnalla...

...Ja osastolla kahden tunnin ikäisenä. Äiti ei malttnut hetkeäkään olla erossa pienestä!

Iskä tuli aamulla heti takaisin meidän luo, ja jäikin sitten osastolle yöksi loppu ajaksi

.Mummit kävi vierailemassa synnärillä

Vihdoin pääsemme lähtemään kotiin!

Ja kaikkea mikä vain pienten huulien väliin mahtui, piti maistella

Ayda 5'n päivän ikäisenä tulevan kummin sylkyssä!

Tässä äiti kuuli kun Ayda nauroi ääneen ensi kertaa unissaan

Näin kivaa oli venyttely!

Enkelitkin nukkuu...

Ayd +1kk ja ensimmäinen baby-meeting!

Jeppe-kummi teki Aydalle nimitaulun!

Aydan vakio ilme!

Iskän kanssa ulkoilemassa

Aina niin iloinen<3

Äitin sylkyssä on paras nukkua!

Gansta-A. 

...Ja taas: äitin sylissä on paras nukkua!

Pääkään ei tunnu enää niin hirmu painavalta

Ayda ja Pihla nimiäisten jälkeen!

Ayda ja äiti yhdessä kotitöissä!

Äiti piti kiinni, ettei Ayda käänny heti, jotta saan nappastua kuvan!

Isi<3

Ayda viikon vajaa 3kk sairastu ekaa kertaa flunssaan =( Nuhaa, yskää, muttei onneksi lämpöä.

Pusspuss!

Meidän uusi kantoreppu testissä, ja oli niin mahtis juttu, että väkisin pideltiin silmiä auki niin kauan, kunnes päästiin kotiin takaisin!

A 3 kuukautta! <33

Ayda 3 kuukautta kääntyilee miten ja minne päin vain haluaa, nauraa, nukkuu rytmillisesti, nukkuu ihan max. kahdet 45 minuutin päikkärit, juttelee, naureskelee, seurailee, kuuntelee, tarkkailee, tutkii, tarttuu esineisiin ja vie kaiken suuhun sekä rakastaa ulkoilua, varsinkin kantorepussa.

Näin se äitin pikku Ayda-tyttö onkin jo huimasti kasvanut ja kehittynyt! Tänään tuli kolmen kuukauden rokotteetkin, mutta niistä myöhemmin neuvola postauksessa!

Nyt nauttimaan Aydan viereen salamoista ja ukkosesta, kunnes nukahdan tytön pieneen sievään tuhinaan.<3

<33: J