Pikku iloja, kahvia ja lapsen hymyä.

Tässä muutama asia, pieniä ja suuria, joita arvostamme ja jotka tekee meidät iloiseksi. Tuntuu, että nyt on vain huonoja tapahtumia ollut peräkanaan, niin täytyy itseäkin muistuttaa niistä ihanista pikku jutuista, elämän pienistä iloista! ♥ 

Äitinä arvostan sitä ensimmäistä katsetta ja hymyä, jonka saan aamulla kun heräämme. Ja sitä edeltävää ihanaa enkelilasta, jota voisi tuijottaa tuntikaupalla sydän pakahtuneena.

Sitä lämmintä, luottavaista & kiitollista katsetta jonka Ayda minulle antaa, kun syötän lapseni.

Sitä kun saan tytön hymyilemään elämänsä edestä, sanomalla vain hilpeästi ''moikkis!'' (tai ihan mitä muuta hölynpölyä vaikka vain) 

Sitä kun Ayda vaatii vain ja ainoastaan äidin syliin, muu ei kelpaa. (♥äitin tyttö se on!)

Sitä, kuinka saan joka yö nukkua oman vauvani vieressä. 

Pelkkä Aydn katsominen on luksusta. Se on totta mitä niistä elämän pienistä asioista sanotaan..
Pakko vielä lisätä, se että jos Ayda joskus sattuu olemaan semi paikoillaan hoitopöydällä huolenpidon ajan, se vasta on ihanaa (helpottavaa), kun hän on kokoajan kääntyilemässä ja temppuilemassa! Iha älytöntä kuinka nopeasti oikeasti vauva-arki vierähtääkin eteenpäin, äsken vauvarakkaani oli vasta semmoinen 3-kiloinen nyytti, ja nyt hän osaa jo temppuilla ja vaatia asioita eikä hetkeäkän voi olla paikoillaan. Sekin on yksiparhaist asioista, että lähes päivittäin huomaa jotai uutta tai kehitystä Aydassa.

Naisena/ihmisenä annan arvoa perus jutuille. Kohteliaisuus ja hyvät tavat ovat kaiken A ja O.  Peruskunnioitus ja -arvostus on myös tärkeitä. Ihmiset joilta puuttuu nämä ei kovinkaan usein saa minussa heräämään minkäänlaisia positiivisia tunteita. Näitä arvostan ensimmäisenä ihmisissä, monen muun asian lisäksi, kuten luottettavuus.

Ihmisiset sikseen, uuden cosmon ilmestyminen on aina ihan huippua! Ai että ♥ Myös intohimo kenkiin tarkoittaa myös tietenkin sitä, että aina uudet kauniit kengät ovat parasta! Sydän kengillekkin ♥ Tuli meinaan ostettua semmoiset tuoss, mustat kiilakorot.

Hyvin keitetty kahvi, mustana: sekin jo saa hyvän mielen aikaseksi. Samoin jos kerrankin onnistuu perus helposti pukemaan hyvän asun. (ei 40x vaatteet pois - vaatteet päälle) Nautin suunnattomasi elämän pienistä rutiineista siis, juuri siitä aamukahvista, joka päiväisestä iltateestäni, Aydan syöttämisestä, Aydan kanssa leikkimisestä, ulkoilusta sekä vain yksinkertaisesta ajasta äidin ja tyttären kesken!

Lopuksi vielä Aydan lempi juttuja arjessa kuvina:

''Kroko''. Aydan yksi lempileuluista. Sen kanssa on naurettu, mutta niin myös ''itketty''...

Lattialla on aina kiva olla masulteen, (joka puolella on kiva olla masulteen) lelukaari väärinpäin...

...Ja näin ne ylettää suuhunkin siten!

Äitin puhelin on kova sana. Tosi kova sana.

Pinniksessä käydään vaan ja ainoastaan leikkimässä. Jos sinne yrittää väsyneen tytön viedä päikkäreille, ei tule mitään. Ayda vaan kääntyy yleensä ympäri masulteen ja alkaa höpsöttävääm, väsymyksestä mukamas tietoakaan.

Pinniksen mobiili on kanssa yksi niin ihana juttu. Musiikki ja kauniin väriset eläimet ovat Aydan juttu.

''Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.''

Nuo harmaa & pinkki tutti käy lelusta Aydalle, kun niissä on nuo kahvat, (oikea sana valinta:???) josta tuttia voi kätevästi riepotella, ja yleensä se kahva onkin parempi kuin itse tuttiosa, jos Aydalta kysytään..

Varpaat!! 

Hoitopöydällä on pienestä asti viihtynyt meidän tyttö. Se on vaan yksi lemppari paikoista. Vaikka mitään erikoista ei tehtäisikään, on siinä silti kiva olla. Yleensä omat kädet ja jalat alkavat kiinnostamaan kyseisessä paikassa kauheasti. Tuntuu siis että Ayda jotenki yhdistäisi /keskittäisi omaan kehoon tutustumisen tuonne pöydälle, jossa vaipat vaihdetaanm hygienia hoidetaan yms, missä ollaan kehon kanssa tekemisissä ylipäätään.

Purulelut on varsinkin nyt kova juttu. Tuo ja Kroko ovat Aydan ensimmäiset.

Baron! Ayda on aivan innoissaan koirasta ja haluaa koko ajan mennä rapsutteleaan ja tutkimaan Barskia. Koko kroppa heiluen, jalkoja myöten tietenkin.

Seurustelu ihmisten kanssa on kanss ihan ykkönen. Ja Aydahn ei vierasta, mitä vieraammannäköinen tyyppi, sen parempi!

Tein yksi päivä sen virheen, että annoin tytön mennä näppisten kimppuun... Enää ei sitten muuta halua tehdäkkään jos tietokone edes vilahtaa jostakin kulmasta, heti ollaan kädet ojossa menossa sen kimppuun!

<3// JAMIINA